Taiko (太鼓) ovat laaja valikoima japanilaisia lyömäsoittimia. Japaniksi termillä tarkoitetaan mitä tahansa rumpua, mutta Japanin ulkopuolella sitä käytetään nimenomaan viittaamaan mihin tahansa erilaisista japanilaisista rummuista nimeltä wadaiko (和太鼓, "japanilaiset rummut") ja ensemble taiko -rumpujen muotoon tarkemmin. nimeltään kumi-daiko (組太鼓, "rumpusarja"). Taikon rakennusprosessi vaihtelee valmistajittain ja sekä rumpurungon että kuoren valmistelu voi kestää useita vuosia menetelmästä riippuen.
Taikon alkuperä on mytologinen japanilaisessa kansanperinteessä, mutta historialliset tiedot viittaavat siihen, että taiko tuotiin Japaniin korealaisten ja kiinalaisten kulttuurivaikutusten kautta jo 6. vuosisadalla jKr. Jotkut taikot ovat samanlaisia kuin Intiasta peräisin olevat instrumentit. Arkeologiset todisteet tukevat myös näkemystä, että taikot olivat läsnä Japanissa 6. vuosisadalla Kofun-kaudella. Heidän tehtävänsä on vaihdellut kautta historian aina viestinnästä, sotilaallisesta toiminnasta, teatterisäestyksestä ja uskonnollisista seremonioista sekä festivaali- että konserttiesityksiin. Nykyaikana taikolla on ollut myös keskeinen rooli vähemmistöjen yhteiskunnallisissa liikkeissä sekä Japanissa että sen ulkopuolella.
Kumi-daiko-esitys, jolle on ominaista eri rumpuilla soittava yhtye, kehitettiin vuonna 1951 Daihachi Oguchin työn kautta ja sitä on jatkettu muun muassa Kodon kanssa. Myös muita esitystyylejä, kuten hachijō-daiko, on syntynyt tietyistä Japanin yhteisöistä. Kumi-daiko performanssiryhmät toimivat Japanin lisäksi myös Yhdysvalloissa, Australiassa, Kanadassa, Euroopassa, Taiwanissa ja Brasiliassa. Taikon esitys koostuu monista komponenteista teknisen rytmin, muodon, mailan otteen, vaatetuksen ja tietyn instrumentoinnin osalta. Yhtyeissä käytetään tyypillisesti erilaisia piippumaisia nagadō-daiko-tyyppejä sekä pienempiä shime-daiko-tyyppejä. Monet ryhmät säestävät rumpuja laululla, jousilla ja puupuhaltimilla.